Suislepa

Oman miellyttävän virkistyskeskuksen lisäksi Suislepassa ja sen ympäristössä on paljon tutkittavaa!

Suislepan kylä tunnetaan ensisijaisesti samannimisestä omenalajikkeesta.
Nykyään Suislepa on viihtyisä kylä, jossa on maaseudun elämän tyypillinen infrastruktuuri. Vierailun Suislepassa tekevät erityiseksi kaunis koskematon luonto, virkistys- ja vapaa-ajanviettopaikat sekä jatkuvasti kehittyvät aktiviteetit, jotka tarjoavat täydellisen vierailukokemuksen sekä perheille että suuremmille ryhmille.

Kun olet käynyt Suislepan kartanossa, omenapuulle omistetulla kivellä, hiekkakivipaljastuksella ja nälkävuosien muistokivellä, Õhne-joen rannalla on virkistysalue nuotiopaikkaineen, kalastuspaikkoineen, venesatamineen ja keinuineen. Virkistysalueen lähellä on koripallo- ja lentopallokenttä, jalkapallokenttä ja lasten leikkipaikka kaikella tarvittavalla. Noin kilometrin pituinen kartanon vaellusreitti alkaa virkistysalueen reunalta, ja sen pitkospuupolku mahdollistaa kävelyn sekä kesällä että talvella. Kokeneemmat voivat ottaa mukaan polkupyörän tai lastenrattaat. Opas on asettanut vaellusreitin lähelle infotauluja, joissa esitellään eri puulajeja, jotta tarina ei innostu liikaa.

Jos tarvitset apua, voit kysyä sitä keneltä tahansa tapaamaltasi henkilöltä. Vastaukset ovat usein vältteleviä ja pitkiä. Tähän mennessä vain yksi ryhmä turisteja Itä-Brasiliasta on jäänyt ilman apua, koska he eivät kysyneet mitään.
www.suislepa.ee 

Viljandin kaupunki sijaitsee 40 km päässä meistä, ja Võrtsjärvelle pääsee autolla tai veneellä 10 minuutissa!

Suislepa-omenan tarina

Omenalajike ”Suislepp” on paikallinen lajike, joka on alkanut levitä Suislepan kartanon puutarhasta. Lajike on tunnettu jo pitkään, ja kaikki historialliset tiedot viittaavat siihen, että sitä viljeltiin täällä jo 1700-luvulla. W. Paskevitsin mukaan lajike jalostettiin persialaisen punaisen kesäomenan siemenestä. Ranskalainen pomologi A. Leroy mainitsi ensimmäisen kerran omenalajikkeen ”Suislepa” painetussa muodossa vuonna 1845. Siihen mennessä omenalajikkeemme oli jo levinnyt moniin Euroopan maihin. 1700-luvun alussa Suislepassa oli kartano – kruununkartano, jonka päämaja sijaitsi nykyisen laululavan ja entisen Nurmekiven talon yläpuolella. Pohjansodan aikana venäläiset ja ruotsalaiset joukot kulkivat kartanon läpi toistuvasti ylittäen Õhne-joen lautoilla kartanon sydämen yläpuolella (Viljandi-Oiu-Tartto-tietä ei vielä ollut olemassa). Historioitsijoiden mukaan omenanjalostuksen harjoittaminen oli tuolloin tuskin mahdollista. Omenapuun jalostuksen tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä. Valtion kartanon seuraava omistaja oli Heinrich Bruiningk, Liivinmaan yleissuperintendentti vuosina 1725–1734, jonka sijaisena Suislepassa toimi erittäin yritteliäs luutnantti von Folek. ”Suislepa”-omenan jalostusta pidetään näiden miesten ja kartanon puutarhurin ansiona. Valitettavasti lahjakkaan puutarhurin nimeä ei tiedetä. Vuonna 1797 keisari Paavali I erotti palan maata Suislepan kruununkartanosta ja antoi sen perinnölliseksi paroni Mengdenille. Suislepaan syntyi kaksi kartanoa – Vana-Suislepan kruununkartano ja Uue-Suislepan yksityiskartano. Hedelmätarha pysyi Uue-Suislepassa. Viron ensimmäinen pomologi, Spuhl-Rotalia, on listannut ”Suislepan” omenan hyvät ominaisuudet: paras pöytäomena, yhtä hyvä syötäväksi, keittiö- kuin myyntiomenaksikin, kallis ja hienovaraisen makuinen lajike, joka sopii kasvamaan sekä suurissa että pienissä puutarhoissa. Jos joku perustaa tyhjän tontin kokoisen puutarhan, siellä pitäisi olla viisi ”Suisleppaa”, hän ajatteli. Myös Jurjevin lunstkerner Danguelli sijoitti ”Suislepan” kymmenen parhaan lajikkeen joukkoon. 

fiFinnish